Pääkirjoitus

 

Lasten ja aikuisten maailma

 

Kirjailija-ohjaaja Juha Siltanen pohti 50-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa 2.9.2009 nykyisen maailman ja kulttuurin muotoa, jossa pitäisi aina keksiä jokin uusi päämäärä, kouluttautua ja olla optimisti. Tämän tuoteajattelun vastakohta on Siltalan mukaan raivo. Tämä raivo kuitenkin peitetään, vaikka oikeasti haluttaisiin heittäytyä lattialle sätkimään. Suurinta osaa ihmisiä vaivaava tukahdutettu aggressio ei Siltalan mukaan johdu pelkästään turhautumisesta. Ongelmana on se, että ihmiset eivät tiedä mihin kuntaan, maahan tai ammattiin kuuluvat. Sosiaaliset roolit, asemat ja hierarkiat ovat hukassa. Näyttäytyykö yhteiskuntamme näin pessimistisenä myös psykologisen tutkimuksen valossa? Millaisessa maailmassa lapset kasvavat? Millaisia vastauksia Psykologia-lehden tuplanumero voisi näihin kysymyksiin antaa?

Vauvojen ja pienten lasten ravisteluvammat kuuluvat edellä kuvattuun raivon maail-maan. Laura Peltokallion ja Teija Kujalan artikkelin mukaan noin 15&endash;35 % ravistel-luista lapsista kuolee vammoihinsa. Suurimmalle osalle tulee pysyviä vammoja. Ai-vojen kovakalvon alaiset verenvuorot, aivorungon ja selkäytimen vauriot, verkkokal-von verenvuodot sekä hartioiden ja luuston vammat ovat tyypillisiä ravisteluvammoja. Myös kognitiiviset, visuaaliset ja visuospatiaaliset, kielelliset sekä käyttäytymiseen liittyvät ongelmat ovat tavallisia. Pienille lapsille ei ole myöskään vielä kehittynyt taitoja, joilla he voisivat kompensoida vaurioiden aiheuttamia vaikeuksia. Ravistelu-vammat ovat usein myös niin vakavia, etteivät ne edes korjaannu hermoston muotou-tumisen kautta. Timo Latomaa pohtii keskustelupuheenvuorossaan laajemmin lapsuu-den traumakokemusten merkitystä psyykkisten häiriöiden synnyssä ja ennen kaikkea psykologian tieteenteoreettisia taustaoletuksia, kun traumakokemuksia yritetään ym-märtää.

Virpi-Maria Hämäläisen, Anna Kouvon ja Maarit Silvénin tutkimuksen perusteella koti-, perhepäivä- ja päiväkotihoitoa saaneet lapset eivät eronneet toisistaan psyykki-sen hyvinvoinnin, sosiaalisten taitojen tai koulumenestyksen suhteen. Tutkimuksen tulosta voi lukea myös vasta-argumenttina Timo T.A. Mikkosen kotiäitivaimon ai-emmin tänä vuonna esittämälle päivähoitokritiikille. Nuorten psyykkiseen kehitysta-soon ei merkittävästi vaikuttanut se, oliko heitä hoidettu varhaislapsuudessa kotona vai päivähoidossa tai minkä ikäisenä he olivat aloittaneet päivähoidon. Yhtenä tutki-muksen tuloksena esitetään, että 16-vuotiaat tytöt raportoivat enemmän psyykkisiä ongelmia kuin pojat. On tietenkin mahdollista, että tytöt kertovat psyykkisestä pa-hoinvoinnista poikia herkemmin. Toisaalta ero saattaa viitata vakavampaan ilmiöön suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa tyttöjen itsemurhien osuus ja määrä on kasva-massa.

Liisa Holkeri-Rinkinen tarkastelee päiväkodin arkea laadullisen tutkimuksen näkö-kulmasta. Hänen väitöskirjatutkimuksensa osoittaa, että elämä päiväkodissa on hyvin monimuotoista ja rikasta. Kovasta menosta ja melskeestä huolimatta mitään hallitse-matonta kaaosta ei pääse syntymään. Parinkymmenen lapsen ja kolmen aikuisen ryh-mä mahdollistaa runsaan sosiaalisen kanssakäymisen. Yhteydenpito aikuiseen voi suuressa ryhmässä olla myös vaikeaa. Lapsi kaipaa rinnalleen sekä kavereita ja ver-taisiaan että turvallisia ja sensitiivisiä aikuisia. Aikuisten ystävällinen ja tahdikas puhe, sanattomat teot, leikillisyys ja huumori mahdollistavat turvallisuuden ja luottamuksen säilymisen. Päiväkodin arjessa toteutuva arvostava suhtautuminen lapseen tukee myös työntekijöiden ja lapsen vanhempien välistä kasvatuskumppanuutta.

Uusi toimittajamme Sirpa Vahtera ottaa omassa kirjoituksessaan esiin suomalaisen onnellisuuden tekijöitä. Sama teema jatkuu Juhani E. Lehdon kirja-arviossa kolmesta eri onnellisuuden oppaasta. Muissa kirja-arvioissa käydään läpi ihmiselämän kirjoa muun muassa kouluampumisten, rakkauden, pahuuden, tunnelukkojen ja masennuksen näkökulmasta.

Virpi Kalakoski palaa päätoimittajaksi vuoden 2010 ensimmäisestä numerosta alkaen. Tätä äitiyslomasijaisuutta on ollut ilo hoitaa. Onneksi olkoon Virpille!

 

Helsingissä 16.10.2009

 

Jukka Tontti